ok
ok
mimi
mimi
Review Showcase
2,739 Hours played
Haluaisin aloittaa tämän sanomalla, että seuraavat ajatukset perustuvat henkilökohtaiseen kokemukseeni ja näkökulmaani Counter-Strike 2:n [CS:2] beta-version pelaamisesta. Counter-Strike: Global Offensive [CS:GO] on ollut merkittävässä asemassa elämässäni, ja tarjoan nämä näkemykset siinä hengessä, että jaan intohimoni Counter-Strikea kohtaan. Pelaajana, joka on käyttänyt CS:GO:n parissa yli 2500 tuntia vuoden 2018 alusta, näkemykseeni saattaa vaikuttaa CS:GO:n parissa viettämäni pitkä aika. Nyt olen vain satunnainen ja huuhtoutunut pelaaja, joka pelaa ystävien kanssa vapaa-ajallani.

Ymmärrän, että CS2-versio on rajoitettu testi, eikä täysi julkaisu. Olen lähtenyt CS2-versioon avoimin mielin ja olen täysin tietoinen siitä, että peli on edelleen kehitteillä ja siihen voidaan tehdä muutoksia. Siksi aion keskustella ja arvioida CS2:n nykytilaa verrattuna CS:GO:hon.

Ensiksi haluaisin tarkastella joitakin CS:GO:n tärkeimpiä elementtejä. En aio syventyä jokaiseen osa-alueeseen, mutta korostan keskeisiä tekijöitä, jotka voivat toimia vertailukohtina keskusteltaessa ja arvioitaessa CS2:ta.

Korkea kuvanopeus ja optimoitu grafiikka

CS:GO on optimoitu toimimaan monenlaisilla kokoonpanoilla. Voimme usein saavuttaa melko korkeat ja tasaiset ruudunpäivitysnopeudet kohtuullisen tehokkailla tietokoneilla (joidenkin optimointien avulla). Lisäksi CS:GO:n grafiikka on hienosäädetty niin, että visuaalisen laadun ja suorituskyvyn välillä on sopiva tasapaino. Näin varmistetaan, että pelaajat, joilla on erilaiset asetukset, voivat nauttia saumattomasta pelikokemuksesta tinkimättä merkittävästi visuaalisesta laadusta.

”Voi pehmeä” tunne

Korkean ruudunpäivitysnopeuden lisäksi me pelaajat kuvaamme usein ihanteellista CS:GO-kokemusta, jossa kaikki tuntuu poikkeuksellisen sulavalta, reagoivalta, nopealta ja terävältä. Tämä johtuu usein myös muista tekijöistä, kuten vähäisestä viiveestä ja verkkoinfrastruktuurista (eli 128-tick-palvelimista, reagoivasta verkkokoodista jne.).

Liikkuminen

CS:GO:n liikkumisjärjestelmä tuntuu intuitiiviselta, reagoivalta ja nopealta. Hahmojen animaatiot ovat sulavia ja sujuvia, ja kehittyneet liikkeet, kuten jänishyppely ja straftaus, tuntuvat saumattomilta. Tämä on olennainen osa pelin kilpailukykyistä pelattavuutta, ja se lisää osaltaan CS:GO:n yleistä syvyyttä ja taitotasoa.

On monia muitakin tekijöitä, jotka tekevät CS:GO:sta huippuluokan ensimmäisen persoonan räiskintäpelin. Pelattuani noin 15 peliä CS:2:sta voin kuitenkin luottavaisin mielin todeta, että on monia asioita, jotka vaativat korjaamista.

Ensinnäkin uskon, että useimmat ovat samaa mieltä siitä, että suorituskyky on tällä hetkellä suurin ongelma. Yleinen yksimielisyys on, että CS2 ei optimoinneista huolimatta tuota korkeita ja tasaisia kuvanopeuksia. Vaikka tietokoneeni on varustettu tuottamaan korkeita ruudunpäivitysnopeuksia, se ei pysty tuottamaan jatkuvasti yli 300 ruutua sekunnissa, toisin kuin CS:GO, joka tuottaa 400-500 ruutua sekunnissa. Ymmärrän, että pelien kehittyessä (esim. Source 1:stä Source 2 Engineen) ja teknologian kehittyessä laitteistolta vaaditaan yhä enemmän korkeita kuvanopeuksia ja optimaalista suorituskykyä. CS2:n pitäisi olla pelin parannettu versio, mutta silti sitä leimaa huolestuttava käsitys huonosta suorituskyvystä. Pelikokemukseni pitäisi olla sujuva, nopea ja terävä, mutta sen sijaan se tuntuu selvästi viivästyneeltä, eikä siinä ole odotettua sujuvuutta ja reagointikykyä. Lisäksi on havaittavissa ruudun pätkimistä ja repeilyä, joka tuntuu ajoittain 60hz:ltä. Vaikka järjestelmäni ylläpitää melko korkeaa kuvataajuutta (250-350 kuvaa sekunnissa), CS2:n yleinen pelikokemus muistuttaa huomattavasti alhaisempaa kuvataajuutta.

Toiseksi tuntuu, että liikkuminen on melko ”hidasta”. Olen vaihtanut sekä CS:GO:n että CS:2:n välillä, ja ero on selvä. CS2:n liikkuminen ei ole vielä hiottu sellaiseksi, miltä Counter-Striken pitäisi tuntua, ja ilmeinen input lag saa tähtäämisen ja liikkumisen tuntumaan viivästyneeltä. Näiden kahden pelin välillä vaihdellessa tuntuu, että 128-tick on paljon herkempi ja tyylikkäämpi verrattuna nykyiseen sub-tick-järjestelmään. Tämä saattaa johtua vain minusta, mutta nykyinen sub-tick-järjestelmä tuntuu halvalta versiolta 128-tickistä. Lisäksi olen huomannut, että pelaajan animaatiot näyttävät luonnottomilta, kun viholliset heiluvat/huipentuvat. Pelaajilla, jotka kurkistavat ensin, on epäilemättä suurempi etu kuin CS:GO:ssa. Tämä voi liittyä bugisiin hahmoanimaatioihin, viiveen kompensointiin, interpolointiin, palvelinpuolen ongelmiin jne.

Kolmanneksi, CS:GO:han verrattuna suihkuttelussa on selvä ongelma. Ruiskuttaminen tuntuu jokseenkin satunnaiselta, eikä alaspäin vetäminen tuota johdonmukaisesti toivottua takaiskunhallintaa. En ole varma, onko tämä kuitenkin tarkoitettu muutos.

Neljänneksi, ääni, kun kuulet askeleita ja muita pelin sisäisiä ääniä, kuulostaa epäselvältä ja sitä voi olla melko vaikea erottaa. Tämä saattaa olla minun ongelmani, mutta olen kuullut, että tämä on ollut ongelma myös monille muille pelaajille.

Olen huomannut joitakin muita pieniä ongelmia, kuten kuminauhan muodostumisen läheisten pelaajien kanssa, aseiden poimimisen vaikeuden, vaikeuden huomata terveyspudotuksia, liian pitkän savun keston,
ja laukausten viivästymisen. Ymmärrän ja luotan siihen, että Valve korjaa monet näistä ongelmista (ja muut, joita en ole maininnut). Huoleni kohdistuu kuitenkin joihinkin käsiteltyihin merkittäviin ongelmiin, varsinkin kun otetaan huomioon, että pelin odotetaan ilmestyvän kokonaisuudessaan pian. Pohjimmiltaan kokemukseni CS:2:sta voidaan tiivistää ikivanhaan sanontaan: "Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä". Se korostaa, että on tärkeää säilyttää Counter-Striken ikoniseksi tehneet elementit ja samalla harkita huolellisesti tarvittavia parannuksia, jotta siirtyminen sarjan seuraavaan osaan sujuisi saumattomasti.


En ole täällä haukkumassa Valvea tai heidän CS2-pyrkimyksiään, mutta pitkäaikaisena Counter-Strike-pelaajana uskon, että on tärkeää säilyttää ne keskeiset elementit, jotka tekevät Counter-Strikesta maailman parhaan pelin. Alioptimaalisen suorituskyvyn hyväksyminen normiksi ei edistä pelin pitkäikäisyyttä ja terveyttä. Jos tämä kehitys jatkuu, on olemassa perusteltu vaara, että peli kärsii pysyvästi suorituskykyyn liittyvistä puutteista. Ymmärrän, että muutoksia tarvitaan, jotta pelisarja pysyy tuoreena ja houkuttelevana uusille pelaajille ja yleisölle. On kuitenkin ratkaisevan tärkeää, että nämä muutokset tehdään ottaen huomioon pelin identiteetti ja sen omistautuneen pelaajakannan odotukset. Tasapainon löytäminen innovaation ja Counter-Striken perusolemuksen säilyttämisen välillä on välttämätöntä, jotta peli voi jatkossakin kukoistaa ja säilyttää asemansa yhtenä kaikkien aikojen ikonisimmista peleistä.
Review Showcase
Tämä peli on todella jotain erityistä

Kun näin pelin ensimmäisen trailerin, tiesin heti, että pitäisin tästä pelistä. Vaikka olin hieman skeptinen ottaen huomioon, että pelin on kirjoittanut David Cage, päätin olla tuomitsematta, koska en ollut pelannut yhtäkään hänen aiemmista peleistään.

Pelattuani pelin läpi nyt kahdesti uskon, että Cage on tehnyt jotain suurta, ja puhun todella isosta.

Kerron ensin pelin parhaista puolista.

Näin Chloen ensimmäisen kerran päävalikossa. Mielestäni on hieno ominaisuus, miten hän opastaa sinua päävalikon vaihtoehtojen läpi. Kun olet pelannut pelin loppuun, hän tekee mielestäni jotain aika siistiä (pidättäydyn juonipaljastuksista, joten sinun on pelattava se kokonaan, jos haluat tietää, mitä tapahtuu).

Ääninäyttely on uskomatonta. Ei ole yhtäkään hahmoa, joka ei olisi kuulostanut minusta vakuuttavalta. Heidän ilmeensä ovat uskottavia ja kaikin puolin fantastisia.

Pelin grafiikka on uskomattoman upeaa. Pelasin tätä peliä tavallisella PS4:llä ja grafiikka teki minuun vaikutuksen. Ympäristö on kaunis ja rakastan ehdottomasti Detroitin miljöötä.

Tarina on yksi parhaista, joita olen koskaan pelannut. Olin todella kiinnostunut Connorin tarinakaaresta, LA Noire/etsivätyyliset tehtävät olivat todella hauskoja pelata, hänen ystävyytensä Hankin kanssa (tai sen puute tekemiesi valintojen vuoksi) oli todella hyvin tehty. Karan tarinakaari oli luultavasti suosikkini näistä kolmesta. Hänen suhteensa Alicen kanssa oli käytännössä täydellinen. Minua kyllä ​​itketti, kun Todd menettää malttinsa häntä kohtaan (tämä on erittäin vakava peli, jossa on synkkiä sävyjä). Myös Zlatko-tehtävässä liikutuin hieman, jossa huomasimme, että se, miten hän kohteli androidejaan, oli aivan kamalaa. Markuksen tarinakaari oli myös hyvin tehty. Yksi suosikkitehtävistäni pelissä oli androidien hautausmaa. Ajatus siitä, että nämä olivat aikoinaan vain androideja, jotka myytiin jollekulle, vain repittiin tai tuhottiin ja jätettiin kärsimään ilman mitään muuta kuin epätoivoa, on vain selkäpiitäni kutkuttavaa. Pelin käänteet olivat täysin odottamattomia, mutta silti järkeviä jälkikäteen. Loppu sai minut kyyneliin. Parasta on, että voit pelata sitä uudelleen ja tapahtua jotain täysin erilaista. Varsinainen tarina kestää vain noin 8–12 tuntia, mutta valintoja ja loppuja on niin paljon, että pelin läpipelaamiseen voi kulua 50 tuntia.

Valintapelit oli mielestäni tehty täydellisesti. Vaikka joskus saatan valita neljästä vaihtoehdosta, hahmo ei sano siihen mitään liittyvää, uskon, että tämä on yksi harvoista valintalähtöisistä peleistä, joissa valinnoilla on oikeasti merkitystä. Kunkin päätehtävän vuokaaviot näyttävät ainakin 2–5 erilaista loppua. Kuulin kerran, että käsikirjoitus oli yli 3000 sivua pitkä tai jotain sinne päin, tämä on iso peli.

Ääniraita on ilmiömäinen. Jokaiselle kolmelle hahmolle määrättiin eri säveltäjä antamaan sille heidän omanlaisensa sävellys. Mielestäni se oli loistava päätös.

Siirrytäänpä ainoaan asiaan, joka ärsytti minua.

Kamerakulmat ovat ajoittain hieman turhauttavia. Joskus saatan haluta kävellä jonnekin ja kamerakulma vaihtuu, joten kävelen pois paikalta, minne minun pitäisi mennä, mutta niin tapahtuu harvoin, eikä se vaikuta mihinkään.

En epäröi antaa peleille 10/10 arvosanaa, koska tällaiset pelit ansaitsevat sen. Tykkään vertailla tarinavetoisia pelejä kaikkien aikojen suosikkipeliini The Last of Usiin, peliin, joka keskittyy tarinaan ja kahden päähenkilön väliseen suhteeseen. Detroit teki jotain, mitä luulin minkään pelin koskaan pystyvän tekemään, ja se oli luoda tarina ja hahmot lähes The Last of Usin veroisiksi. David Cage ei ansaitse sitä kohtelua, jota hän saa joiltakin ihmisiltä. Hän loi pelin, josta ihmiset puhuvat vielä vuosia. Olen ylpeä voidessani antaa Detroit: Become Humanille täydelliset 10/10 arvosanat.
Screenshot Showcase
DARK SOULS™ III
2
Recent Activity
2,739 hrs on record
last played on Nov 10
225 hrs on record
last played on Oct 4
84 hrs on record
last played on Sep 11
Sep 21, 2025 @ 5:57am 
-rep cheater
Aug 1, 2025 @ 4:07pm 
deadly killer
Jul 29, 2025 @ 5:09am 
CHEATING(
Jul 15, 2025 @ 11:22am 
Good entry kill!
Jul 12, 2025 @ 10:05am 
+rep good sense
Jul 9, 2025 @ 4:18pm 
calm player in premier